Ihmisyys alkaa siitä, kun katsomme toisiamme lempeämmin
Me puhumme paljon eroistamme ja siitä, mikä meitä erottaa toisistamme, mihin kuulumme, mistä tulemme ja millä nimillä kutsumme itseämme. Sen kaiken alla on jotakin paljon suurempaa – jotakin, mikä yhdistää meitä kaikkia – se on ihmisyys. Se, mitä tarkoittaa olla ihminen, olla keskeneräinen, joskus oikeassa ja joskus väärässä. Mitä on rakastaa liikaa tai liian vähän, pelätä menettämistä, kaivata läheisyyttä ja samalla pelätä tulevansa nähdyksi liian tarkasti? Mitä on herätä aamulla tietämättä, millainen päivä on edessä, tai kantaa mukanaan asioita, joista kukaan toinen ei tiedä? Me olemme kaikki täynnä tarinoita, joita emme näe toisistamme.
Kadulla vastaan tuleva ihminen kantaa sisällään kokonaisen maailman. Kenties menetyksen, josta hän ei ole kertonut kenellekään tai rakkauden, joka päättyi liian aikaisin. Hän kantaa muistoja lapsuudesta, jotka kulkevat edelleen mukana. Tai voi olla, että juuri tänä aamuna hän on saanut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan syyn hymyillä, ja haluaisi kertoa siitä koko maailmalle.
Juuri siksi meidän pitäisi olla toisillemme hieman lempeämpiä. Emme tarvitse aina lisää mielipiteitä toisistamme, mutta ehkä tarvitsemme enemmän ymmärrystä ja enemmän läsnä olemista. Jokaisella ihmisellä on jokin tarina, jota emme tunne. Ei meidän tarvitse olla ”valmiita” ollaksemme arvokkaita. Saamme kasvaa, antaa ja pyytää anteeksi ja …ennen kaikkea…
…nähdä toisemme ihmisinä – sellaisina, jotka tarvitsevat joskus toisiaan enemmän kuin uskaltavat sanoa.
Ajattelen usein, kuinka vähän lopulta tiedämme toistemme sisäisestä elämästä. Ystävällisyys ei ole pieni asia. Se voi olla joskus suurin asia, jonka voimme toiselle antaa. Joskus ihminen tarvitsee vain toisen ihmisen, joka jää hetkeksi viereen, eikä kiirehdi pois, vaan sanoo olemassaolollaan: ”Minä näen sinut.”
Kerro oma tarinasi tai auta tekemään jonkun toisen tarina näkyväksi
Kirjoitan blogissani syys-lokakuun 2026 ajan tarinoita ihmisyydestä – ihmiseltä ihmiselle. Tulet lukemaan monenlaisista elämäntarinoista ja oppimaan monenlaisista tavoista nähdä maailmaa. Haluan tehdä näkyväksi ihmisyyden monet kasvot ja sen valtavan rikkauden. Jokainen meistä voi olla oman elämänsä supersankari!
Jos sinä haluaisit jakaa oman tarinasi tai oman elämäsi hienoimpia havaintoja, kenties jotakin matkasi varrella oppimaasi, niin ota minuun yhteyttä yhteydenottolomakkeen kautta, joka löytyy etusivultani. Tai kenties tunnet jonkun henkilön, joka on jollakin tavalla painunut mieleesi ja haluaisit kannustaa häntä mukaan juttusarjaan? Onko harrastuksesi opettanut sinulle jotakin tärkeää elämästä? Entä työsi?
Haluan tehdä näkyväksi ihmisyyden monet kasvot elämänmyönteisessä hengessä. Julkaisen haastateltavien luvalla heidän kertomuksiaan Ajatuspolkuja -blogissani. Saat tarinat suoraan omaan sähköpostiisi, kun liityt lukijayhteisööni jättämällä sähköpostiosoitteesi ja painamalla “subscribe”.
“We are more alike, my friends, than we are unalike.”
“Olemme enemmän samanlaisia, ystäväni, kuin erilaisia.”
— Maya Angelou
Leave a Reply