Toissayönä näin unta tästä blogitekstistä. Unessa minulle kirkastui ajatus, joka tuntui samaan aikaan yksinkertaiselta ja syvästi lohdulliselta: unelmat eivät toteudu siksi, että olemme valmiita toteuttamaan niitä – ne toteutetaan siksi, että uskallamme lähteä liikkeelle. Taito kasvaa matkalla. Luottamus itseemme kasvaa kokemuksen kautta. Ensimmäinen askel on usein kaikista tärkein.
Unesta alkanut oivallus
Herätessäni muistin unesta vain yhden lauseen ja kirjoitin vihkooni aamulla: ”skillset + mindset = growth” – eivät ne kumpikaan kasva, jollet lähde liikkeelle. Tyypillistä minua! Näen uniakin kahdella eri kielellä – joskus useammallakin.
Ajatus seurasi minua kuitenkin koko päivän ja pohdin mielessäni, mitä haluaisinkaan tästä sanoa lukijoilleni. Tiedän kokemuksesta, että moni ihminen odottaa olevansa valmis ennen kuin uskaltaa lähteä kohti unelmiaan – valmis kirjoittamaan, valmis vaihtamaan alaa, valmis perustamaan yrityksen tai puhumaan ääneen omista ajatuksistaan. Silti elämä näyttää toimivan toisin.
Vuosien varrella olen saanut kohdata satoja ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Olen kuunnellut tarinoita uskalluksesta, epävarmuudesta, menetyksistä, uusista aluista ja hitaasti toteutuvista haaveista. Samalla olen kulkenut omaa polkuani kirjoittajana, yhteisöjen rakentajana, äitinä, opiskelijana, opettajana ja ikuisena oppijana.
Mitä enemmän olen ihmisiä kuunnellut ja omaa elämääni tarkastellut, sitä selvemmin olen nähnyt yhden asian: harva meistä kasvaa valmiiksi ennen matkaa. Useimmat kasvavat matkan aikana.
Osaaminen ja sisäinen asenne kulkevat käsi kädessä
Nykyään puhutaan paljon ”skillsetistä” ja ”mindsetistä”, eli osaamisesta tai vahvuuksista sekä mielen laadusta tai sisäisestä asenteesta – taidoista ja ajattelutavasta. Olen huomannut, että unelmien toteuttaminen tarvitsee molempia. Tarvitsemme osaamista, koska ilman sitä emme voi rakentaa mitään kestävää. Tarvitsemme myös uskoa siihen, että pystymme oppimaan lisää silloin, kun nykyinen osaamisemme ei vielä riitä.
Moni kuitenkin ajattelee, että nämä pitäisi hankkia valmiiksi etukäteen: ”Ensin on saavutettava täydellinen osaaminen ja sen jälkeen voi vasta lähteä liikkeelle” tai ”Ensin on saavutettava täydellinen itsevarmuus, ja vasta sitten voin ottaa ensimmäisen askeleen.” Juuri tässä kohtaa moni jää odottamaan vuosiksi paikoilleen, joskus koko elämäksi.
Varmuus ei tule ennen matkaa
Ajattelen tätä usein oman kirjoittamiseni kautta. Jos olisin odottanut täydellistä varmuutta, en olisi koskaan aloittanut ensimmäistä käsikirjoitustani. Jos olisin odottanut täydellistä osaamista, en kirjoittaisi näitä rivejä nyt. Jokainen kirja, projekti, koulutus, esiintyminen tai uusi alku on sisältänyt epävarmuutta – joskus paljonkin.
Olen huomannut jotain kiinnostavaa. Jokaisen askeleen jälkeen seuraava askel on ollut hieman helpompi – ei siksi, että pelko olisi kadonnut, vaan siksi, että kokemus on kasvattanut luottamusta. Olen oppinut, että rohkeus ei synny odottamalla. Rohkeus syntyy tekemällä.
Mukavuusalueen reunalla tapahtuu kasvu
Valmennusmaailmassa puhutaan paljon siitä, että itseluottamus rakentuu näyttöjen kautta. Emme ala uskoa itseemme siksi, että vakuuttelemme peilin edessä olevamme rohkeita. Aivomme tarvitsevat kokemuksia. Ne tarvitsevat todisteita siitä, että selviämme. Jokainen pieni askel kertoo mielellemme: “Ehkä minä pystynkin.” Jokainen uusi taito kertoo: “Ehkä voin oppia lisää.” Jokainen epäonnistuminen, josta nousemme uudelleen, kertoo: “Ehkä olenkin vahvempi kuin luulin.” Siksi kasvu löytyy usein juuri mukavuusalueen reunalta – siitä kohdasta, jossa sydän hieman jännittää, mutta jokin sisällä sanoo hiljaa: “Mene silti.”
Sinun ei tarvitse olla valmis
Joskus ajattelen, että odotamme väärää asiaa. Odotamme tunnetta, joka syntyy vasta tekemisen jälkeen. Odotamme itsevarmuutta, joka rakentuu vasta kokemuksista. Odotamme taitoa, joka voi syntyä vain harjoittelemalla. Mitä, jos elämä ei pyydäkään meiltä valmiutta – ehkä se pyytää meiltä liikettä – yhtä askelta, yhtä yritystä, yhtä rohkeaa päätöstä.
Viesti sinulle, joka epäilet itseäsi
Jos tätä tekstiä lukee joku, joka kantaa sydämessään unelmaa mutta epäilee olevansa liian kokematon, liian vanha, liian nuori, liian epävarma tai liian keskeneräinen, haluan sanoa sinulle jotakin.
Sinun ei tarvitse nähdä koko polkua. Sinun ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia. Sinun ei tarvitse osata kaikkea. Sinun ei tarvitse odottaa päivää, jolloin pelko katoaa. Riittää, että otat seuraavan askeleen. Sillä samalla kun kuljet eteenpäin, tapahtuu jotakin merkittävää: taidot kasvavat, näkemys kirkastuu, sisäinen varmuus vahvistuu.
Ja jonakin päivänä huomaat seisovasi paikassa, joka joskus tuntui kaukaiselta unelmalta. Se ei tapahtunut siksi, että olisit ollut erityisen valmis aloittaessasi. Se tapahtui siksi, että uskalsit aloittaa keskeneräisenä.
Ajatuspolku
Ehkä elämä ei kysy meiltä, olemmeko valmiita. Ehkä se kysyy, uskallammeko ottaa ensimmäisen askeleen. Sillä usein juuri siinä hetkessä syntyvät sekä tarvittavat taidot että luottamus omaan kykyymme kulkea eteenpäin.
Usein unelma ei odota täydellistä versiota sinusta. Se odottaa vain sitä, että lähdet liikkeelle.
Leave a Reply